Californicationin 3. kausi alkaa syyskuussa, tarjolla pieni maistiainen

David Duchovnyn X-Filesin jälkeisestä lähes totaalipimennosta takaisin TV-tähdeksi nostanut Californication käynnistelee jo 3. tuotantokauttaan syyskuussa. Kuten kahden edellisen kauden tapauksessa, myös tänä vuonna sarjassa on 12 jaksoa. Se on aika vähän, sillä kuten Entouragenkin tapauksessa, sen jaksot eivät ole täysimittaisia ja ne tuntuvat kestävän viihdyttävyydessään aina alle kymmenen minuuttia.

Kaksi edellistä kautta ovat nostaneet sarjan yhdeksi nykysuosikeistani. Sen särmikäs huumori, räävitön dialogi ja mainiosti täytetyt pääroolit vain iskevät todella kovaa. Hank Moodyn kirjailija-raikulipoika-rooli on kuin kirjoitettu Duchovnylle, sen verran hyvin David tässä sarjassa on Hankin hahmon haltsannut.

Se,  mitä pieni videomaistiainen antaa ilmi, näyttää oikein lupaavalta. Hank saa sen perusteella pestin opettajaksi. Odottelen jo malttamattomana millaista dialogia tämä toimeksianto poikii. Yksi sarjan vahvuuksista on nimittäin ollut aina ennalta-arvaamaton ja ylen värikäs vuoropuhelu.

Hank pääsee, ainakin trailerin perusteella, taas pyörittämään yllin kyllin kauniita naisia. Sekin kuuluu Californicationiin kuin hyttyset Suomen kesään.

Trailerissa soiva Motley Cruen Girls Girls Girls ei voisi oikeammassa paikassa olla!

Videota pääset katsomaan täällä

Harpen’s Island alkaa nelosella 3. syyskuuta

Blogimerkintä ei sisällä spoilereita.

Niin, puhtaita kauhusarjoja on television historian aikana nähty hyvin vähän. Harmillisen vähän, voidaan sanoa. Kauhu on kuitenkin erittäin vaikea aihe venyttää sarjan muotoon. Nelosella jokusen viikon kuluttua starttaava uutuus Harpen´s Island ei sekään ole puhdasta kauhuilua, vaan sisällyttää slasher-meiningiin myös dekkarielementtejä. Sarjan 13 jaksoa rakentuvat murhamysteerin varaan: joku pahis niittaa saarella ihmisiä hengiltä ja siinähän arvoituksessa riittää päänvaivaa kelle tahansa.

Harpen´s Islandin alkuasetelma on suurinpiirtein seuraavanlainen: sekalainen seurue ennestään toisilleen enemmän ja vähemmän tuttuja ihmisiä suuntaa pienehkölle saarelle viettämään hääjuhlaa. Eipä aikaakaan kun saarella tapahtuu murha, eikä seriffi laske pienen saaren uumenista ihmisiä pois ennenkuin mysteeri on ratkennut. Piiri pienenee kun 13-osainen sarja lähestyy loppuaan. Kuka on murhaaja? Sen arvailu jää katsojan kontolle.

Jos Harpen´s Island olisi erittäin kiinnostava ja kehuttu tapaus, olisin sen jo nähnyt. Nyt se kiinnostaa sen verran, että aion Nelosen tahtiin sen väijyä. Genre miellyttää. Kummoisiakaan kehuja sarjasta ei ole allekirjoittaneen korviin kantautunut, joten kannattanee  varautua aikamoiseen kliseevuoreen.

Entourage S06E03-05: päämäärätön kausiko?

Monet ovat valittaneet, että Entouragen kuudes kausi on ollut tähän asti ikävän päämäärätön. Mitään isompaa ja jatkuvampaa juovikuviota ei ole esitelty, ja jaksoja on sentään takana jo viisi. Eli pian ollaan jo puolivälissä. Pitäiskö nyt huolestua?

Mielestäni ei! Huolimatta siitä, ettei isompaa juovikuviota olla esitelty, on tämä kausi ollut tähän asti oikein viihdyttävää seurattavaa. Pojat ovat nauttineet elämästä eikä tummia pilviä olla tämän nautiskelun taustalle tuotu. Tämä on virkistävää vaihtelua menneiden kausien sopimus-ruljanssiin. joissa samoja asioita vatvottiin oikein urakalla. Vaikka kausi jatkuisi tällä tavalla hamaan loppuun asti, en ainakaan minä valittaisi.

Jos yritetään keskeinen juonilinja kuudennelle kaudelle poimia, niin kyllähän se voisi olla Ericin rakkauselämä. Jaksot ovat yleensä alkaneet ja loppuneet Ericiin. Eipä siinä mitään, hän on sarjan moniulotteisin hahmo ja oikeastaan ainoa, jonka kautta tälläistä suhdedraamaa voidaan vakavalla naamalla rakentaa.

Vince on saanut tähän mennessä ihmeellisen vähän ruutuaikaa. Mutta jos ei tarinaa ole kerrottavaksi, niin ei väkisinkään kannata hataria juonilinjoja keksiä.

Kausi siis rullaa hyvin ja tähän mennessä näkemäni perusteella sanon, että tämä yltää omaan Entouragen kausi TOP 3:een, jos samaan malliin vain jatketaan.

Big Bang Theory: Frendit kohtaa nörttimaailman

Tuli katsottua kaikki Big Bang Theoryn jaksot parissa päivässä. Kahden tuotantokauden aikana on ehditty tehdä noin nelisenkymmentä n. 20 minuuttista jaksoa.
Sarja on kuin Frendit, mutta stereotypioilla elävillä nörttiteemoilla. Keskiössä on neljä sosiaalisissa tilanteissa kangertelevaa kaverusta ja näiden naapuriin muuttava kaunis jenkkiblondi Penny. Asetelma poikii tavallisen maailman ja nörttimaailman välisiä kohtaamisia, josta keitetään jakso toisensa jälkeen hykerryttävän hauskoja tilanteita. Vai mitä olette mieltä siitä, että yksi nörteistä murtautuu uuden naapurinsa asuntoon melkein heti kättelyssä siivoamaan tämän asuntoa! Kaikkiin sarja ei uppoa ja toistoakin siinä saattaa olla monien makuun hieman liikaa.

Itse kuitenkin diggailen. Dialogissa vilahtelee teknologiafriikille tuttuja termejä ja monesti jaksoihin on upotettu hienoja kumarruksia nörttikulttuuriin: vanhoista peleistä, konsoleista ja sarjakuvista keskustellaan. Fysiikan termeilläkin pallotellaan suht huolettomasti.

Hahmogalleriasta löytyy melkeinpä jokaiselle jotakin. Leonard edustaa hahmoa, joka tasapainottelee normaalin ja nörttimaailman välillä ja on kovin ihastunut naapuriin muuttaneeseen tulokkaaseen. Sheldon on tämän kämppis, oikea nörttien nörtti, jolla ei ole empaattisuutta nimeksikään ja joka suhtautuu arkisiin tilanteisiin omituisen monimutkaisesti ja teknisesti. Leonardin ja Sheldonin sidekickeinä toimivat Howard (naurettavia iskulauseita syytävä surkimus) ja Rajesh (Intian lahja nörttimaailmalle).

Kotimaiset nörttistereotypiat eivät oikein päde tähän jenkkinelikkoon: rasvaisuus, lihavuus ja sisäänpäin vetäytyneisyys eivät näistä hahmoista juurikaan välity. Pojat ovat älykkäitä ja nörttikuvaa luodaankin pääasiassa teknisiä termejä vilisevän dialogin ja surkean naismenestyksen avulla.

Ja sitten on tietenkin Penny, jonka luoma kontrasti nörttinelikkoon ei oikein voisi olla suurempi.

Big Bang Theory ei ole mitenkään elämää suurempi sarja tai edes mitenkään loistava, mutta Frendien jättämän aukon se onnistui omalla kohdallani paikkaamaan. Hauska sarja, jonka parikytminuuttisia jaksoja katsoo kerran viikossa mielellään.

Sheldon: I’m sorry, but I’m not going to watch the Clone Wars TV series until I’ve seen the Clone Wars movie. I prefer to let George Lucas disappoint me in the order he intended.

24:n 8. kaudesta nähtiin Comic-conissa pieni maistiainen

Kuten olettaa saattoi, Fox näytti lippulaivasarjansa tulevasta kaudesta muutaman minuutin maistiaisen San Diegossa vuosittain järjestettävässä Comic-Con-tapahtumassa. 24-paneelin aikana monelta innokkaalta fanilta revittiin videokamerat käsistä, mutta jokunen video on silti onnistinut vuotamaan Youtubeen. Katso video (jos ne vielä tåtä lukiessa internetissä ovat) tämän merkinnän alalaidasta.

Jack saa siis tässä lyhyessä pätkässä tiedon siitä, että Anil Kapoorin (Slomdog Millionaire) esittämä presidentti aiotaan salamurhata, ja tiettävästi tämän salamurhavyyhden ympärille ainakin 8. kauden ensimmäinen juoniarkki tulee perustumaan. Salamurha aiheena tuntuu tuoreemmalta kuin iänikuiset ydimpommit ja kemialliset aseet, ykköskaudellahan aiheeseen viimeksi kunnolla perehdyttiin.

24-tuottaja Howard Gordonin mukaan uusi kausi lähtee käyntiin tavalla, jossa tulemme näkemään Jackista sellainen puolen, jota emme aikoihin ole todistaneet: hän on onnellisessa ympäristössä, tyttärensä ja tyttärentyttärensä kanssa. Kieltämättä tämä tuntuu mukavalta, kun muistelee millaisista lähtökohdista aiemmat kaudet ovat pyörähtäneet käyntiin: pakoilut Afrikassa ja vankilakeikat Kiinassa eivät varmastikaan olleet sitä helpointa ajanvietettä…

Videossa joka ei ole Youtubeen vuotanut, nähtiin myös uusi New Yorkissa sijaitseva CTU. Sitä kuvailtiin vaikuttavan näköiseksi, paljon lasidesignia sisältäväksi, maan alla sijaitsevaksi paikaksi.

Paneelin lopussa Kiefer Sutherland vielä murjaisi:

- Ei huolta, me räjäyttelemme yhä paikkoja paskaksi!

Lost Comic-conissa: 6. kauden huikea casting?

Kaikkien aikojen mammuttimaisin TV-tuotanto tulee päätökseensä keväällä 2010, kun Lostin viimeinen jakso esitetään. ABC aikookin repiä hypestä ns. tuhkatkin pesästä ja markkinoi sarjaa raivokkaasti. Perinteisessä Lostin Comic-con-istunnossa ei kuultu maailmaa mullistavia spoilereita, joka oli myös sarjan tekijöiden toive. He haluavat, että sarjaa katsotaan myös viimeisellä kaudella, eikä kuulla juonenkäänteistä kavereiden suusta tai lueta niitä keskustelupalstoilta.

Comic-conin suurin Lost-uutinen oli eittämättä kun “final season” posteri heijastettiin kankaalle. Ei siinä muuten mitään kovin erikoista olisi ollut, mutta tässä posterissa komeilevat suurin piirtein kaikki sarjassa esiintyneet päähahmot: Shannon, Boone, Eko.. Miksi viimeisen kauden posterissa sitten esiintyy jo kuolleita hahmoja?

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös, että Locke seisoo katsojaan nähden selin, kun kaikki muut hahmot ovat kääntyneet kohti katsojaa…

On helppoa vetää johtopäätös, että 5. kauden finaalissa nähty ajan nollausyritys on jotensakin onnistunut ja tapahtumat alkavat nyt siitä, että kaikki alkuperäisetkin henkilöt ovat elossa. Kyse voi toki olla jostain ihan muustakin, sarjan tekijöiden luonteen huomioon ottaen. Jokatapauksessa pieni hypemuru on nyt ahmittu ja odotus tammikuuta kohtaan voi pikkuhiljaa nousta.

Chuck: hauskaa agenttikohellusta kepeällä otteella

Chuck on kolmeakymmentä lähestyvä, aivan tavallinen lievästi nörttiyden puolella kallistuva mies. Tämä tienaa elantoansa elektroniikkakaupan myymälävastaavana. Tarvitaan vain yksi merkillinen sähköposti ja kaikki muuttuu: Chuck saa aivoihinsa Amerikan hallituksen salaisista salaisimmat tiedot ja tästä tulee kävelevä supertietokone. Päällisin puolin hän käyttäytyy ja elää kuitenkin täysin normaalisti, kunnes…

Chuck värvätään arkaluontoisten tietojensa takia agentiksi ja tämä vedetään mukaan tehtäviin, jotka eroavat huomattavasti miehen normaalista arjesta: koodeja murretaan, pahiksia paukutellaan ja rakennuksiin soluttaudutaan. Chuckilla on apuna naispuolinen agentti, Sarah, johon Chuck haluaisi todennäköisesti tehdä hieman lähempääkin tuttavuutta.

Siinä siis hauskan, vuonna 2007 alkaneen agenttisarjan perusasetelmat. Näistä lähtökohdista keitetään kasaan paikka paikoin erittäin viihdyttäviä ja hauskoja jaksoja. Tekijöiden kevyt suhtautuminen ja itsetietoinen parodia näkyy: nyt ollaan reilusti kieli poskella. Se tekee Chuckista helposti seurattavan sarjan, josta kuitenkin puuttuu syvyyttä.

Sarjassa on nörttien iloksi paljon teknologiaan kohdistuvia vitsejä, päähenkilö kun tietää aiheesta lähes kaiken mahdollisen. Ne on vieläpä ujutettu mukaan luontevasti ja lähes aina todella hauskoihin kohtiin.

Chuckissa on taustalla jatkuva isompi juonikuvio, mutta pääasiassa jokaisessa jaksossa ratkotaan aina uutta ongelmaa. Jatkuvuutta episodista toiseen ei siis hirveämmin ole. Eikä sitä tämänkaltaisessa sarjasssa toisaalta tarvitakaan.

Zachary Levin (Chuck) ja Yvonne Strahovskin (Sarah) kemiat osuvat yksiin ja kaksikon yhteispeliä ruudulla on mukava tapittaa. Sähköisetkään kohtaukset eivät tunnu pakotetuilta, vaan katsoja “ostaa” ne mukisematta. Itse olen katsonut 1. kauden melkein loppuun ja viihdearvo on ollut hyvää luokkaa. Kehotan tutustumaan, jos kepeä nörttiagenttiviihde yhtään kolahtaa.

Entourage S06E02: E niinkuin E-ntourage?

Entouragen kuudennen kauden toinen jakso oli mielestäni kokonaisuutena vieläkin parempi ja hauskempi kuin kauden avaaja. Huumoria sain irti enemmän, ja etenkin Seth Rogenin ulkonäköön kohdistuneet läpät jaksoivat huvittaa vielä jakson jälkeenkin. Tuntuu siltä, että sarja on lähtenyt käyntiin paremmin kuin viime vuonna.

Kauden kaksi ensimmäistä jaksoa ovat keskittyneet yllättävän paljon Ericin ja Sloanin “suhteeseen”. Eikös Entourage olekaan sarja Vincent Chacen tarunhohtoisesta näyttelijäurasta ja matkasta maineen ja mammonan äärelle? Ei välttämättä. Entouragen voi nähdä myös siten, että se on sarja siitä, miten Eric manageroi Vincentiä, esittäen niin alamäet kuin vuorenhuiputkin. E saattaa loppujen lopuksi olla enemmän keskushahmo kuin Vincent. Turtle ja Drama hoitavat enemmän koomisten sidekickien virkaa, ja hyvin pojat sen tekevätkin.

Jokatapauksessa, mielestäni on piristävää ettei nyt olla keskitytty siihen, miten Vince saisi tietyn roolin, vaan paneudutaan enemmän yleiseen hauskanpitoon ja poikien suhteisiin. Toki sopparien kanssa vatvomista sitäkin saa mukana olla, mutta näin viiden kauden jälkeen sille ei ehkä saisi antaa enää liian paljon huomiota. Se tarina on niin moneen kertaan nähty.

Jaksot lentävät muuten kuin siivillä: puolituntinen kutistuu viisiminuuttiseksi. Mukavimmin koko kauden tölläisi putkeen, mutta maltti ei ole ominaisuuksistani vahvimpia. Muistan, kun viime keväänä vasta löysin tämän sarjan, ja katsoin kaikki siihen mennessä tehdyt tuotantokaudet periaatteessa 1,5 viikon sisällä. Se oli hieno putki se!

Fringen ensimmäinen kausi oli OK, mutta parannettavaa jäi yhä paljon

Ne ihmiset, jotka virittäytyivät aikoinaan katsomaan Salaisia Kansioita tiistai-iltaisin televisioistaan, kokivat melkoisen tyhjyyden kun sarja lopulta lopetettiin yhdeksännen kauden jälkeen. Viimeinen kausi oli toki laadullista rimpuilua, mutta ainakin itse tykkään Sci-Fistä siinä määrin, että olisin jopa 9. kauden tasoisia Kansioita katsellut lisääkin.

Filujen jälkeen on nähty monentasoista yritystä toistaa kulttisarjan kaava menestyksekkäästi. Näistä laadukkaimpana ehkä supernatural, jolla silläkin on omat ongelmansa. Viime syksynä jenkeissä startannut (ja täälläkin jo talvella) Fringe tuo vihdoinkin lisää pötyä Scifin ystävien pöytään.

Nopeasti kuultuna Fringen perusasetelma on aika lähellä Salaisia Kansioita: FBI:n sisäinen ryhmä tutkii erilaisia outoja ilmiöitä, joiden taustalla näkyy olevan jonkinlainen “kaava”, tapauksia yhdistävä salaliitto.

Fringen ja Salaisien Kansioiden olennaisin ero on siinä, että ensiksi mainittu pyrkii tarjoamaan katsojalle poikkeuksetta tieteellisesti pätevän selityksen outouksiin. Juttuja ei jätetä auki eikä käytetä puolivillaisia “kummitus se vaan oli” -selityksiä. Moni juttujen ratkaisuista tuntuu kylläkin vähän kaukaa haetulta ja ilmassa leijuu vahvasti fiilis, että pakko siihen jokin ratkaisu oli keksiä. Fringen maailma on omaamme muistuttava, mutta näyttää hitusen kehittyneemmältä mitä tieteeseen tulee. 1. kauden loppupuolella tulee esiin muutama muukin mielenkiintoinen seikka, mutta ei niistä sen enempää.

Siinä missä Salaisissa Kansioissa päähahmojen välillä oli runsaasti kemiaa ja Duchovny ja Anderson mainioita TV-näyttelijöitä muutenkin, ei Fringe ole yhtä vahvoilla. Miespääosat hoituvat hienosti, ja varsinkin John Noble on lyömätön Walterin, hulvattoman arvaamattoman tiedemiehen roolissaan. ongelma on sarjan keskiörooli Olivia Dunham, jota Anna Torv ei kykene hanskaamaan sitten niin millään. Jos vertaa Dana Scullyyn, on Dunham kymmenen kertaa vaisumpi ja epäkiintoisampi hahmo.

Fringen 1. kauden vahvuuksiin kuuluvat monet yksittäiset jaksot, jotka kekseliäisyydessään olivat kaukana pelkästään Salaisten Kansioiden kopioinnista. Ja kuten sanottua, miespääosat on miehitetty kaikin puolin tyydyttävästi. 1. kausi lopetettiin myös silmiinpistävän hienolla kamera-ajolla, joka päättyy melkeinpä ikonisiin näkymiin. Sen pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan toista kautta, jota ainakin minä odotan innolla.

Saako Knight Rider toisen kauden? Ja jos saa, kiinnostaako se ketään?

SISÄLTÄÄ SPOILEREITA UUDEN KR-SARJAN 1. TUOTANTOKAUDESTA!

Uuden Knight Riderin parituntinen pilottijakso kahmaisi aikoinaan niin komeat katsojaluvut, että sarjasta uumoiltiin NBC:n uutta menestystä. Vielä kun pilotin lopussa alkuperäinen Knight, David Hasselhoff, käväisi ruudussa laukomassa viisauksiaan, olivat odotukset itse sarjaa kohtaan suht korkealla. Jos kerran Battlestar Galactiga onnistuttiin tuomaan eloon niin tummin sävyin ja vakavasti, niin miksei myös Knight Rider?

Toisin kävi. Sarjan ensimmäinen kausi oli melkeinpä täydellinen katastrofi. Naurettavan huonot jaksot seurasivat toisiaan eikä koko kauteen mahtunut kuin pari kelvollisen oloista episodia. Kaiken huipuksi legendaarisesta K.A.R.R:ista oli tehty tranformersin irvikuva, muotoaan muuttava jätturobotti.

Nolon huonot ja pienellä budjetilla sutaistut tietokone-efektit eivät auttaneet asiaan ollenkaan. KITT:in muodonmuutokset eivät olleet ollenkaan vakuuttavia. Sama päti hyppyihin: vanhassa sarjassa sentään romutettiin autoja ja tehtiin hypyt oikein stuntein. Uuden sarjan CGI-loikat näyttivät vain noloilta.

Kukaan NBC:n ulkopuolella (jos sisältäkään) ei oikein tunnu tietävän pitäisikö sarjalle antaa vielä toinen mahdollisuus. Katsojaluvut laskivat ainakin koko avauskauden kuin lehmän häntä. Toisaalta, oikeanlaisella kepeällä otteella varustettuna sarja voisi olla vallan viihdyttävä. Jossain vaiheessa tekijät jopa uumoilivat, että ottaisivat mukaan Hasselhoffin ja vanhan KITT-auton ikäänkuin sivurooliin. Nostalgikot diggaisivat varmasti.

Alkuperäistä Knight Rideria on puraissut ajan hammas, eikä sitä voi katsoa enää niin täydellä nautinnolla kuin vaikkapa MacGyveria. Se on kuitenkin siitä huolimatta paljon viihdyttävämpi sarja kuin mihin uusi KR pystyi kuunaan 1. kautensa aikana. Oikeastaan vain loppupuolen pankkiryöstö-jakso näytti selvää valoa tunnelin päässä ja toi esiin sarjan potentiaalin.

Nostalgia toki sumentaa, mutta kertokaa nyt etten ole ainut, joka pitää uutta KITTiä huomattavasti sieluttomampana ja rumempana kuin vanhaa kunnon Trans Amia? Transformers-apinointi ei sekään asiaa auttanut pätkääkään.

Sanotaan nyt lopuksi, että olisin valmis antamaan sarjalle vielä kourallisen jaksoja osoittamaan onko kesätauko muuttanut sitä suuntaan tai toiseen. Jos kuukauden sisällä NBC ei anna minkäänlaista aikataulau sarjalle, silloin voidaan olettaa sen olevan menneen kevään auringonkukkia.